perjantai 30. marraskuuta 2012

Joulukaktus


Tapanani on käydä kukkakaupassa melko usein. Katselen ja ihastelen. Toisinaan vain piipahdan, joskus jään maleksimaan. Silloin tällöin ostan kimpun tai kukkivan viherkasvin. Tapa alkoi jo lapsuudessa. Saatoin käydä Vakkurin kukkakaupassa monta kertaa viikossa ja viettää siellä pitkiä aikoja. Viihdyin vehreässä tunnelmassa niin hyvin, että monesti myöhästyin bussista. Tiesin kaikkien kasvien nimet, ja viikkorahanikin menivät kukkakauppaan. Lainasin kirjastosta kasvikirjoja ja opettelin hoito-ohjeet.

Mummulassa oli vanhan ajan kasveja, joita ei yleensä kukkakaupasta saanut: kärsimyskukka, enkelinsiipi ja posliinikukka. Kuinka iloinen olinkaan, kun sain pistokkaasta juurruttamani posliinikukan kukkimaan! Ja pienen pienet siemenestä kasvattamani kaktukset olivat aivan suloisia. Kesällä kasvatin kukkia parvekkeella: malvaa, mustasilmäsusannaa, hajuhernettä ja auringonkukkia; nekin onnistuivat hyvin. Mutta sitten tapahtui jotain ikävää. Menin reiluksi viikoksi mummulaan ja uskoin kukkien kastelun isälle. Laitoin joka ruukun kylkeen kasteluohjeet: päivittäin, kun multa on kuivahtanut, kun multa on ihan kuivaa. Puhelimessa sitten muistutin isää joka kerta kukista. Ja isähän kasteli! Kun palasin, kaikki kukat rönsyliljasta kaktuksiin olivat likomärkiä ja aluslautaset lainehtivat. Melkein kaikki kasvini olivat tukehtuneet ja mädäntyneet.

Pitkään aikaan en ostanut minkäänlaisia kukkia. Jos sain viherkasvin lahjaksi, unohdin sen kuolemaan. Ei vain kiinnostanut. Sitä paitsi en enää tykännyt vihreästä väristä.

Paljon myöhemmin sitten innostuin uudelleen. Kasvien muodot ovat kiehtovia tutkailtavia, niitä on mukava piirtää. Rakastuin puutarhoihin ja torien kukkakojuihin. Muistan selvästi, kuinka pitkästä masennuksesta toivuttuani eräänä kevätpäivänä kiertelin Hakaniemen torilla. Katselin kukkien väriloistoa aivan hurmaantuneena. Ja mikäs sen ihanampaa kuin saada kukkakimppu rakkaalta ihmiseltä!

Joskus olen piirtänyt kukkia puuväreillä. Maalauksiin olen löytänyt kukista värejä ja rytmiä. Välillä ostan työhuoneelle kukkia iloksi ja inpiraatioksi.

Tämän viikon alussa pengoin työhuoneen varastoa. Olin hinkannut keltaista "maisemaa" päiväkausia, epäonnistunut joka päivä ja turhautunut. (Sanon maalausta maisemaksi, koska pohjan mittasuhteet ovat 1:2, jonka silmä mieltää helposti maisemaksi, vrt. Kolme maisemaa). Toinen taulu samaa formaattia odotti vieressä. Ei huvittanut tarttua siihenkään. Arvelin kuitenkin pilaavani hyvän alun.


Mihin ryhtyä, mietin. Vastaan tuli magentanvärinen maalauksenalku, ties koska yritetty ja hylätty. Takana luki 2005-2006. Olin siis silloin tehnyt ensimmäisen version kyseiselle pohjalle, signeerannutkin. Myöhemmin olin sitten päättänyt, että työtä ei kannata säästää, aloittanut jotain ja jättänyt taas kesken. Kaikkien kerrosten jäljiltä työhön oli muodostunut kiinnostava pintarakenne. Väri oli melko tasasävyinen, lukuunottamatta muutamaa vaaleanpunaista ja oranssihtavaa siveltimenvetoa. Tuosta voisi saada jotain, ajattelin.

Päätin työpäivän ja jätin asian hautumaan. Seuraavana päivänä poikkesin Arabian kauppakeskukseen ostamaan eväitä. Puntti-kukkakaupan edustalle oli ilmestynyt upeasti kukkivia joulukaktuksia. Kukat helottivat purppuraa, pinkkiä ja vaaleanpunaista. Siinä! hoksasin. Jatkoin töihin kukkapaketin ja mikrosapuskan kanssa.


Otin magentapohjan varastosta ja asetin joulukaktuksen sen viereen. Tutkailin aikani, sitten tartuin toimeen. Kohta olinkin sekoittanut vaalean kellanvihreän värin ja maalannut pilkkuja sinne tänne punaiseen. Käytin myös räikeämpää ruohonvihreää; en siis yrittänyt jäljitellä kaktuksen tummahkoa paikallisväriä. Valikoivuudestani huolimatta maalasin värit periaatteessa realistisesti. Kuten kasvin kuvasta näkyy, valo tekee vihreään aika vaaleitakin alueita, ja etenkin kukintojen tyvessä vihreä taittuu keltaiseen. Seuraavaksi sekoitin sinisiä ja violetteja. Äkkiseltään katsoen voi tuntua, että aikuisten oikeasti kukassa ei ole mitään violettia eikä varsinkaan sinistä, mutta maalarin oikeasti kukan valkoiset osat saavat varjopuolella näitä sävyjä. Tämänkin voi kyllä todeta valokuvasta. (Vielä lisää sävyjä löytyy, jos tarkastelee terälehtien hiussuonistoa aivan läheltä.) Viimeisenä sitten tärkein väri, punainen, josta tein erilaisia versioita useampaan purkkiin. Värit olivat paksuja ja täyteläisiä. Maalaus oli koko ajan pystyssä nojaamassa seinää vasten, joten koostumuksen oli oltava tarpeeksi kiinteä, ettei maali valuisi. Apua, apua, ajattelin työstäessäni. Punaisen ja vihreän ärhäkkä kontrasti arvelutti. Pelkäsin saavani aikaan riitasointua ja liikaa levottomuutta. Pestessäni pensseleitä en ollut yhtään varma, olinko tehnyt kehnon vai kelvollisen maalauksen.

Seuraavana päivänä ryntäsin työhuoneelle jännittyneenä. Ovelta näytti hyvältä. Ja istuttuani maalauksen ääressä hyvän tovin, työ tuntui edelleen onnistuneelta.

Tässä yksi tarina siitä, miten jokin asia voi kiinnittää huomion ja innostaa maalaamaan. Joulukaktus-maalauksessa yhteys lähtökohdan ja maalauksen välillä on harvinaisen suora. Voi ihan hyvin sanoa, että käytin kasvia mallina. Kaikki värit ovat peräisin kukasta, vaikka muuntelin niiden keskinäistä suhdetta ja intensiteettiä. Käytin roimasti punaisia, ja jätin vihreän vähälle. Jostain suunnasta katsoen vihreä jääkin melkein kokonaan runsaiden kukintojen alle. Aivan ihana kukka! Saas nähdä, tuleeko kukkamaalauksia pian lisää. Olen katsellut kelta-violettia iiristä vähän sillä silmällä.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Gumbostrandin juhlaa

Tervetuloa 28xGumbostrand-näyttelyyn! Viime viikko oli juhlaa juhlan perään, kun Konst&Formin avajaisia juhlittiin peräti kolmeen kertaan. Vieraita piisasi ja tunnelma oli innostunut. Tässä kuvakooste näyttelystä ja juhlista. Minulta on esillä oranssi Loisto-maalaus, lisäksi varaston puolelta löytyy muutama sinen työ, kannattaa kysyä.

Avarassa galleriatilassa on siirettävät väliseinät. Teoksia pääsee tarkastelemaan läheltä ja kaukaa.


Loisto loistaa kattoon saakka.

Valokuvat Anita Jensen, maalaus Jarmo Kukkonen


Vasemmalla osa Maritan Liulian neliosaisesta maalauksesta, oikealla Panu Ruotsalon työ

Mustan paljettitopin ja fuksianvärisen taftihameen seurana Pura Lopezin mustat perusavokkaat. 

Markus Henttosen valokuvia

Patrick Altesin maalauksia


Toinen ilta; mekko Katri Niskanen/ Nanso

 Sukat maalauksen mukaan, kengät Muxart, joka on tunnettu omintakeisesta, veikeästä, vähän kummallisestakin tyylistä


 Charlotta vastaanottaa vieraita


Antti Linnovaaran maalaussarja


Vincent Bakkumin maalaus


Henrik Wikström soittaa. Naamiot Mira Romantschuck 


Päivi Rintaniemen keramiikkaa


Yksityiskohta Tuomo Rosenlundin maalauksesta

 Kahvila-bistro valmiina vieraita varten


 pullo-teema toistuu kirkaanvihreänä Konst&Formin butiikin sisustuksessa


värikästä ja maistuvaa

Taidetta tämäkin, yksi ei riittänyt!





Markku Salon lasia



Ryhmäkuvaan saatiin Panu Ruotsalo, Anita Jensen, Jan Neva, Tiina Itkonen, Marjukka Uusitalo, Noora Geagea, Maaria Oikarinen, Netta Tiitinen, Sophie Schubakoff ja Ulla-Maija Hänninen

Maalaukset Jan Neva, veistos Samuli Alonen

Sophie Schubakoff Marilyn-maalauksensa kanssa

 Citybirds Samuli Alonen, kengät Women are Dangerous Animals/Minna Parikka




Näyttely on avoinna 6.1.2013 saakka ke-la 11-18 ja su 11-17.
Linkit


perjantai 16. marraskuuta 2012

Uusi Uusitalo & Karihtala

Kimallepaita ja kimallemaalaus

Helena Karihtalan kanssa

Tilan kirkas valaistus tuo maalaukset kaikkine yksityiskohtineen upeasti esiin. Vasemmalla sarjasta Valkoinen (100x100cm) 2011, oikealla Gloria (200x160cm) 2009-2012


Syvennyksessä on oiva paikka punaisille pikkutöille


 Jaan Elkenin musta maalaus ja Panu Ruotsalon Flowers of Honey

Helena suunnittelee toimiston sisustuksen näyttelyyn sopivaksi. Keltaiset jakkarat ja sohvapöydät rimmaavat Panun keltaisen kanssa; minun vaaleiden teosteni seurana on valkoisia ja harmaita kalusteita.

Töitä sarjoista Melankolia ja Nimeni on punainen (30x35cm) 2010-2011

 
 Illan asu


 ...ja tietenkin kengät - tietenkin Pura Lopez, tämän syksyn mallistoa. Ihanaa mokkanahkaa ja veikeä 9cm korko. Barcelonasta. 

Galleria Uusitalo toimii taas Helsingin keskustassa! Sisustussuunnittelija Helena Karihtala muutti hiljattain uusiin tiloihin Abrahaminkadulle. Karihtala on pitkään ollut kiinnostunut kuvataiteesta, ja avara, valoisa tila innosti hänet luomaan uudenlaisen toimiston. Marjukka Uusitalo puolestaan oli etsinyt uutta tilaa Helsingistä, ja kun nämä kaksi kohtasivat, syntyi sisustustoimisto, joka on samalla galleria.

Eilen vietettiin näyttelyn avajaisia, tämänkertaiset taitelijat ovat Jaan Elken, Matti Koskela, Maaria Oikarinen ja Panu Ruotsalo.

Maalaukseni Glorian vaiheista voit lukea mm. postauksista Glitter ja Hillittömyyden hallinta
Työ oli esillä Toivo! -näyttelyssäni Turussa, Helsingissä se on nähtävillä nyt ensimmäistä kertaa.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Innokas lennokas




Maalasin viime viikolla nämä kaksi vaaleaa työtä. Varastossani oli kaksi samankokoista pohjaa, joista toisessa oli keskipunainen aloitussävy (yllä), toisessa vaaleanvihreä. Olivat siellä odottaneet oikeaa hetkeä. On mukavaa, kun työhuoneella on erilaisia mahdollisuuksia käden ulottuvilla: kangasta, kiilapuita, valmiita pohjia, keskeneräisiä maalauksia ja tietenkin täysi väriarsenaali. Ei tarvitse koko ajan juosta materiaalien perässä. Eilen tein viisi kappaletta uusia pohjia kokoa 75x150cm; luulen että tämänkaltainen valoisa maailma jatkuu niissäkin.

Maalaukset syntyivät iloisena purkauksena. Molemmissä käytin pohjaväriä hyväkseni; alemmassa se on "taustana" näkyvissä, ylemmässä jää vaalean alle melkein kokonaan, mutta on paikoin tuomassa siihen sävyä. Vähän täytyy taas valitella sitä, että valokuva ei kykene tuomaan maalauksen kaikkia puolia esiin, etenkin tämmöiset vaaleat työt kärsivät, kun materiaalisuus, kiillot, helmiäisen hehku ja kolmiulotteisuus jäävät puuttumaan.

Supi-supi-kukat

 Kukat supisivat päät yhdessä (65x81cm) 2012

Melkein unta (65x81cm) 2012

Sininen sarja lähtee nyt levolle (tai yksi lähti kyllä näyttelyyn). Marraskuu tarvitsee muita värejä. Jokunen kahdestatoista on vielä kesken. Tässä näette viimeksi valmistuneet.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Jättekiva


Loisto ja mä

Tänään oli ihan jättekiva työpäivä! Niin aurinkoista. Oli ihanaa heräillä yhtä aikaa valon kanssa ja ahmia kirkasta monen synkän päivän jälkeen. Paitsi kirjaimellisesti, päiväni oli aurinkoinen myös kuvaannollisesti.

nurkan takana Panu Ruotsalo, abstraktikko hänkin

Vielä joitakin viikkoja sitten minulla ei ollut tietoakaan seuraavasta näyttelystä. ”Missäs sulla on seuraavaksi?” - kysymys esitetään puolin ja toisin lähes aina kahden taiteilijan kohdatessa. Epävarmuus ei ole kiva tila, mutta olen oppinut sietämään sitä, koska rakastan työtäni ja luotan siihen. Maalaaminen itsessään on maailma vailla huolia, ihan totta! Ja asioilla on tapana järjestyä; jopa unelmilla on toisinaan taipumus toteutua.

Loisto, Maaria, Sophie, Marjukka ja Marilyn 

Tällä kertaa asiat järjestyivät sillä lailla, että olen mukana peräti kahdessa tässä kuussa avattavassa yhteisnäyttelyssä. Arvatkaa mitä, galleristi Marjukka Uusitalo on pannut toimeksi! Moni ihmetteli, harmitteli ja suri, kun Lönnrotinkadun galleria lopetti viime syksynä toimintansa, ”katosi kuin tuhka tuuleen”, kirjoitti Otso Kantokorpi blogissaan. Mutta nyt taiteen Grand Old Lady is back!


Hankkeen mammat Marjukka Uusitalo, Charlotta Björkendahl, Merja Lipsanen ja pappa John Hartwall, joka on juuri esittelmässä tehtaan ensimmäistä tuotetta, limsapullon patenttikorkkia. Harmaan ikkunaseinän takana bistro, jonka iihanista antimista saimme nauttia.

Tulette ehkä lähipäivinä lukemaan tai kuulemaan konseptista nimeltään Gumbostrand Konst&Form. Siellä, Sipoossa, Hartwallin vanhassa tehdasrakennuksessa on nyt Marjukan luotsaama galleria. Ensimmäinen näyttely esittelee 28 suomalaisen taiteilijan teoksia (aika tilava paikka siis, jokaiselta on esillä useampi työ). Tänään Gumbostrandissa pidettiin mediatilaisuus, jossa oli ihan kivasti toimittajia paikalla. Maalaukseni Loisto herätti positiivisia tuntemuksia, tarkkailen nyt lehtiä Hufvudstadsbladet, Kodin Kuvalehti ja Blue wings. (Näissä räpsäyksissä Loisto ei ihan kunnolla loista, toivottavasti mahdolliset lehtikuvat onnistuvat paremmin.)

EDIT 11.11.
HBL julkaisi jutun lauantaina 10.11. Loistosta ja sen maalaajasta oli värikäs kuva. Kuvateksti kertoi:
"YSTER LYSTER. Loiste heter det sprudlande, sprakande akrylarbetet av Maaria Oikarinen som är en av 28 konstnärer på premiärutställningen i det nya galleriet."