torstai 8. lokakuuta 2009

Kangas




Ostin uuden kangasrullan. Entinen kesti reilun vuoden, ei sen kauempaa, vaikka ostos tuntui mahtipontiselta, kun oli tottunut hakemaan määrämittaisen kankaan tauluun tai muutamaan. 50 metrin Cotton Duck -rulla painaa yli 40 kiloa ja on hieman hankala liikuteltava. Niinpä rulla makoilee seinän vieressä helposti saatavilla. Sen kun lähden vierittämään, kun tarvitsen uuden palan kangasta. Haluan että kankaat ovat itseni kokoisia, sormenpäästä sormenpäähän, kun levitän käteni.

Maalaan Hukkumisen irtonaisille kankaille, en käytä kiilapuita vaan niittaan kankaan suoraan seinään tai maalaan lattialla, työstä riippuen, yleensä yksi kangas kokee molempia vaiheita. Päädyin ratkaisuun pakon ja kokeilun kautta. Odotin kiilapuutilausta, jonka olin tehnyt jo alkukesästä. Ei huvittanut väsätä sekalaisia keskikokoisia pohjia erilaisista hajapuista, ei myöskään innostanut maalata pikkutauluja (näitä materiaaleja olisi siis ollut käden ulottuvilla työhuoneessa). Himoitsin suuria kankaita, paljon, heti! Kollegat alkoivat toppuutella, kun meinasin maalata kaikki isommat vanhat taulut uusiksi.

Irtonainen kangas on tietenkin vähän hankalampi käsitellä kuin puille pingotettu. Se aaltoilee ja kupruilee jonkin verran ja saattaa kutistua ja venyä epätasaisesti. Päätin hyväksyä tämän. Siinä vaiheessa, kun kiilapuut tulivat puusepältä, olin jo keksinyt irtonaisuudesta monta hyvää puolta ja halusin jatkaa kokeilujani.

Sarjassa on nyt kymmenkunta maalausta. Pidän esillä muutamaa yhtä aikaa, loput rullaan odottamaan.

Kun avasin uuden pakan, ihmettelin kankaan erilaista tuntua. Epäilin jo saaneeni väärää laatua, vertailin aiempiin kankaisiini. Taidemaalariliitto myy ohuempaa ja paksumpaa puuvillakangasta, tämän piti olla paksumpaa laatua. Ja olikin. Mutta silti kangas poikkesi aiemmasta: se on jotenkin lerpumpaa, venyvämpää ja vähän harvempaa myös. Toisin kuin ennen, väri tulee kankaasta helposti läpi. Kangas myös kutistuu aiempaa enemmän. Valitsemassani tekniikassa nämä seikat tuntuivat alkuun todella hankaloittavilta. Mutta luulen pärjääväni kankaan kanssa, vaikuttaa siltä että sen erilaisuus laittaa keksimään uudenlaisia maalaustapoja. Enpä ole ennen näin konkreettisesti paininut maalauksen kanssa. Ihan totta: eilen ruttasin kankaan möykyksi, vaivasin ja väänsin. Tekele päätyi pesulle, kyllä siinä roskiskin tuntui uhkaavan, mutta luulen että siitä tulee kuin tuleekin maalaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti